lauantai 5. syyskuuta 2015

Voi-voi-vointi..

Voi, voi ja valivali. Kyllä, jos ei kelit pysty vaikuttamaan ihmisen yleisvointiin ja jaksamiseen ihan älyttömällä voimalla. Kaikki pikkunivelet ovat järkyttävän kipeät ja ulos, kun erehtyy niin sormenpäät on rusinana. Verenkierto ei siis jekkase niin ku pitäs. Toisaalta lääkityskin on nyt ihan hakusessa ja vointi sen mukanen.

Mistähän sitä alottas nyt sitten jaarittelemaan ylejäänkin viimepäivien kuulumisia. Toipumisajasta kirjoittelen erikseen, mutta sitä ennen kaikki muu. Ei ehdi unohtua ihan tyystin.

Kuulun ikäryhmään, jolle järjestetään tänävuonna joukkotarkastus kohdunkaulansyövän ennaltaehkäisyksi/löytämiseksi. Kävin siis eilen papa-kokeessa, jonka yhteydessä käsiteltiin yhtä sun toista muutakin asiaa. Minullahan ei ole vieläkään korjautunut vaiva, joka tuli yli kuusi vuotta sitten nuoremman pojan synnytyksessä. Toisin sanoen minulla edelleen lirahtaa, jos erehdyn ottamaan juoksuaskelia tai hyppimään. Ikävä vaiva, jos ei ole varautunut ja toisaalta vaiva, joka on varsin yleinen synnyttäneiden naisien keskuudessa - mutta sitäkin vaietumpi. Tai  noh.. Ehkä nyt on hieman alettu puhua ääneen, koska kyseistä vaivaa korjataan myös leikkauksin, mikäli jumpat eivät auta. Tässä välissä on ehtiny meikäläinenkin harrastaa nyrkkeilyä ja ties mitä treeniä eikä vaiva ole muuttunut miksikään. Sain siis lähetteen fysioterapeutille, jolta saan sitten intensiiviset ohjeet jumppaan ja jos ei niillä asia korjaannu niin sitten harkitaan muita keinoja. Tulee meinaan olemaan kenkku vaiva, jos iän myötä vielä tulee lisääntymään (kuten niin monelle vanhenemisen myötä käy).

Se siitä.. Sain samalla myös lähetteen sokerirasituskokeeseen. Minullahan oli molemmissa raskauksissa raskausajan diabetes. Sairaus on myös sukurasitteena isäni puolelta. Olen aikanani myös saanut kuukautiskiertoni tasatuksi metformiinivalmisteella, joka määrättiin, kun esikoisen saamiseksi turvauduimme lapsettomuushoitoihin. Käytössä oli sama lääke, Diformin retard, kun läheiselläni diabetekseen. Minulla lääkkeestä oli selvä hyöty kierron tasaamiseen johtuen siitä, että kärsin polykystisista munasarjoista (PCO), joka on tietynlainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Nyt vain ongelmana on se, että syönnin jälkeen sokeriarvoni ovat alhaiset, mikä ei ole normaalia ja toisaalta  olen noin puoli tuntia syömisen jälkeen niin naatti, että nukahdan pystyyn. Oireet ovat siis samat kuin sokeriarvot olisivat korkeat, mutta arvot itsessään ovat alhaalla. Toivottavasti ei nyt kipuun syödyt tai pistetyt lääkkeet ole aiheuttaneet mitään...

Samaisella käynnillä todettiin myös se, että viimeiset kolme papakoetta ovat olleet tulokseltaan luokka II. Jos nyt on sama tilanne, joudun uudelleen käymään kokeissa ja tällöin otetaan koepalat. Toivon niin kovasti, ettei luokka olisi kakkonen eikä joutuisi enää menemään uudelleen. Ei sillä, että sinänsä kammoaisin kokeiden ottoa, mutta pelottaa, jos siellä onkin jotain solumuutoksia.. Sehän tietäisi sitten hieman vakavampaa vaivaa.

Mitähän vielä.. Juu, sain myös verenpainemittarin lainaan. Yläpaine oli ensin yli 140, mutta tipahti sitten normiin toisella mittauksella. Alapaine sitävastoin oli molemmilla mittauksilla yli 90. Ei siis hyvä. Tosin tästäkin jutustelin läheiseni kanssa ja selvisi, että tämä on ominaista läheiselleni - siinä missä myös hemoglobiinin (Hb) korkeat lukemat. Voi hyvinkin olla siihen nähden "normaalia", jos on luontaista perimän kautta.

Kuntoutusasiakin on nyt taas vireillä ja minua yritetään saada lähikuntaan yksilöityyn kuntoutukseen. Pätkä olisi 2-3 osaan laitettu ja 18vrk pituinen. Ei oikein sopinut mikään tietyn sairausryhmän kuntoutus, kun vaivat on niin monitahoiset. Odotellaan siis.

Eiköhän tässä ole ihan tarpeeksi. Ruokavalioremontista ym. en taida nyt tähän jaaritella vaan jätän ensi kertaan. Se onkin sitten hieman toisenlainen juttu, johon liittyy myös astmaoireita kärsivä esikoiseni. Pieni epäilys on pilkahtanut nimittäin mieleeni.. Jos onkin refluksia ja esim. maito tai muu ravinnon vääränlaisuus aiheuttaa asiaa. Tätä tutkitaan tällä hetkellä ja olemme viisaampia sitten myöhemmin.

Mutta, olen elossa. Kävelen omin jaloin ja kahvikuppi pysyy vielä kädessä. Eikös sitä vielä tällöin asiat ole kutakuinkin kuosissaan? Ainakin luulen niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysyttävää, sanottavaa, ihmeteltävää, kritisoitavaa..?! Jos on jotain mielen päällä, laitapa jakoon. Yritän vastata parhaani mukaan, mikäli tarpeen.