keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Väliraportti (kesken)

Jaahans.. Mistähän sitä yhden kerran taas aloittaisi. Taas on vierähtänyt noin puolitoista kuukautta, kun en ole kirjoitellut. Sitä tulee enemmän tuonne naamakirjan puoleen päiviteltyä - kun kaiken voisi päivittää myös tänne ja jäisi paremmin jopa talteen. Tämäkin ehkä tulee olemaan edellisenkaltainen vali-vali-kirjoitus, mutta.. Eikös se ole tärkeintä, että jotain raportoin?

Kaikki edellisen postauksen jutut on nyt läpikäyty ja itse asiassa tuon inkontinenssiasian tiimoilta ehdin käydä tällä viikolla jo kontrollikäynnilläkin. Mutta ehkä minä aloitan ihan samassa järjestyksessä, mitä edellisessäkin - kutakuinkin (ei sentään orjallisesti).

Tässä välissä ehti olla se papa-koe, sokerirasitus ja fysioterapeuttikäynnit sekä verenpaineen seuranta. Olinpa tuossa pari viikkoa kuin korvatulpat sieraimissa eli ihan kiitettävä räkätauti käväisi ilman kuumetta. Siitä pari viikkoa niin nousikin kuume niveloireineen ilman mitään muita lenssuoireita. Tulehdusarvot käväisivät yli 80:ssa. Pääkipu oli alkuun kova ja sen perään koko kroppa oli ku jyrän alle jääny. Itkin peiton alla useampaan otteeseen oloani. Neljä päivää tuossa meni. Onneks on ohi.

Mutta, mutta... Papa-koe. Käytännössä siinä ei ollut mitään (jihuu!!) eli ei muutoksia, mikä on aina hyvä. Verenpaineissa yläpaine pysyi kutakuinkin kuosissaan, mutta alapaine tuppasi olemaan yli 90 koko ajan. Hoitsu sanoi, että voi osin johtua ihan siitä, että kärsin kroonisesta kivusta. Tiedä häntä mistä johtuu, mutta ei se siitä alemmaksi mene.

Sokerirasitus oli aiempia kokemuksia inhottavampi. Yleensä se nieltävä litku on ollut ihan siedettävää, kun sen maku on ollut kola ja juoma on ollut kylmää. Noooh.. Tällä kertaa litku oli kyllä kylmää, mutta järjettömän makeaa. Mauksi oli vaihtunut vadelma, mikä itsessään on jo imelä kuin mikä, saatika, että kyseessä on sokeriliemi ja ilmeisesti esanssi. Ensimmäisen kerran meinasi liemi tulla ylös. Pyysin päästä pitkäkseen, kun meinasi silmät muljua jo ensimmäisen puolikkaan mukillisen kohdalla. Väsymys siis löi kertalaakista takaraivoon. Sain luvan olla sen vaaditun 2h tarkkailuhuoneessa. Siellähän sitten köllöttelin siihen asti - kävin hieman unessakin - kunnes tultiin ottamaan sovitut verikokeet. Tällä kertaa näytteenottajana olikin uppo-outo hoitaja. Tämä alkoi naputtaa siitä, että olin nukkunut (vaikka erityisesti ensimmäinen hoitsu kehoitti nukkumaan, jos nukuttaa). Tämä vain hoki siitä, miten hän on kuullut, että Helsingin päässä on tullut säädökset, että ei saa nukkua näytteidenoton välissä. Ja jos nukkuu, joudutaan rasitus tekemään uudelleen. Minä siihen takaisin inttämään, että kun vartavasten kehoitettiin nukkumaan, jos nukuttaa ja että kaipa nuo olisi täälläkin maininneet, jos moinen säädös olisi tullut käyttöön. Eipä siinä.. Kyseinen hoitaja intti takaisin ja samalla viritteli lappuja putkiloiden kylkiin, kunnes ajatteli ääneen: "Ai eihän näitä olekaan kuin nämä kaksi näytettä." Nii-in. Olin tässä vaiheessa aika iso k.... otsassa ja tokaisin: "Niin, en ole raskaana." Kyllä lähti emäntä liukkaasti kärrynsä kanssa... Olin siis koko ajan ollut oikeassa (elämän pieniä iloja). Kaiken tämän kruunasi se, että arvot olivat viiterajoissa. Kotiseurantaa siis jatkan, mutta ei mitään akuuttia hätää tämän asian suhteen. Aterioiden jälkeisen väsymyksen vuoksi pitäisi tässä jaksaa varata aikaa lääkärille. Vähän tuntuu, että tokko tuosta on mitään hyötyä.

Inkontinenssi-asia onkin sitten ollut mielenkiintoisin prosessi tässä kuluneiden viikkojen aikana. Ensimmäinen käynti oli samalla kertaa hämmentävä, mutta kiinnostava. Minä olin satavarma, että lirautteluvaiva johtuu siitä, että lihaskunto on huono. Eipäs ollutkaan vaan pikemminkin päinvastoin. Lihaksiston maksimivoimaa testatessa kävi ilmi, että itse asiassa ongelma onkin se, etten saa rentoutettua paikkoja tarpeeksi. Tämä aiheuttaa sen, että tapahtuu ohivuotoja. Tästä johtuen sain kotiin TENS-laitteen, joka siis on kaikessa yksinkertaisuudessaan nilkkaan laitettavat kaksi lätkää (sisäsyrjän puolelle luun alle ja noin 5cm ylemmäs, missä kulkee hermo), joista lähtee molemmista yksi piuha laitteeseen, josta säädetään sähköä. Tätä laitetta piti käyttää mielellään 2 x päivässä tai jopa 3 x päivässä puolen tunnin ajan. Myönnettäköön, että sairaana ollessa en käyttänyt laitetta ollenkaan, mutta muutoin vähintään 1-2 x päivässä telkkaria katsellessa tai aamukahvia juodessa annoin sähkön virrata.

Jos rehellisiä ollaan, olin hieman skeptinen tuota laitetta ja sen tehoa kohtaan. Sain sen kuvan, että laitteen vaikutukset tulevat yleensä pitkällä aikavälillä. Itse sain kuitenkin ilokseni todeta eräällä pallottelukerralla (pelattiin ja jahuttiin lasten kanssa noin 3h kentällä eri lajien parissa), että eipäs muuten lirahtanutkaan, kun juoksin. Voi sitä riemua! Täytyy sanoa, että kontrollikäynti fysioterapeutin luona oli harvinaisen mukava. Se, että olin ihan arjessa huomannut laitteen auttaneen vaivaan, oli jo yksistään ilon aihe, mutta... Nyt tehtiin testit uudelleen niin kyselyiden kuin maksimivoiman ja rentoutumisen suhteen. Tulokset yllättivät fysioterapeutinkin, joka oli ajatellut, että teho alkaa näkyä (kuten yleensä) vasta pitkällä aikavälillä. Tuo puristusvoima sun muut näkyvät siis ihan tietokoneen ruudulla käyrinä ja siitä voidaan lukea, mikä on konkreettinen tilanne. Kas kummaa, osa arvoista oli NORMAALILLA tasolla jo kuukauden sähköttelyn jälkeen!! Seuraava aika on sitten marraskuun loppupuolella. Sain laitteen vielä kotiin - ei olisi ollut mikään tarve  - mutta sillä erolla, että sitä käytetään harvemmin kuin tuon ensimmäisen kuukauden aikana. Lisäksi sain jumppaohjeita. Näillä mennään. Ehkä minä en ainakaan leikkaukseen asti joudu - aina parempi!

Mitäs vielä.. Niin, joo. Sain tuossa myös kuntoutusajanjaksot. Ensimmäinen on jo marraskuun kolmannella viikkolla ja kestää viisi päivää. Menen siis yksilöityyn kuntoutukseen ja olen päiväkseltään laitoksessa. Yön olen kotona. En oikein välitä yöpyä siellä... Varsinkaan, jos matkaa kotiin on vain 25km. Tuon ajelee surutta 2 x päivässä ilman ongelmia. On aika jännittävää lähteä. Osin senkin vuoksi, että piti ennakkoon täyttää aikamoinen pumaska papereita ja ohjeistusta on joka lähtöön varustuksen ja vaatetuksen ym. osalta. Eniten ehkä jännitän ravitsemusasioita. Ehkä jopa ärsyynnyn etukäteen, koska kokemukset ravitsemusterapeuteista eivät ehkä ole mairittelevimpia. Loppupeliin minun ongelmani on edelleen se, että syön liian vähän... Mutta avoimin mielin - en ainakaan uhmalla mene =))

Tästäpä muuten voisinkin aasinsiltana heittää, jotta Lyrica on ollut nyt pois noin 2,5kk. Tässä ajassa on paino tippunut tuosta noin vain 7kg. Vielä on Lyrican tuomista 15kg:sta 8kg jäljellä, mutta aika hitokseen hyvä homma, jotta osa edes lähtee ponnisteluitta pois.

Ja tästä päästäänkin viime päiviin... Varoitus, nyt tulee se vali-vali -osuus. Se, että minussa kävi lenssu ja kuume, otin pitkästä aikaa keikkajuomaa ja nämä kosteankylmät kelit - kaikki yhdessä ovat tehneet tästä kehosta taas kumman nykijän, jumittajan, kolottajan, repijän ja ties mitä muuta. Tuntuu, että kaikkia lihaksiakin jäytää. Nivelet on kipeät ja niska on --- jatkan kohta

Seuraava aika

Papa-koe

Kipu

Jumittelu

Sokerirasitus

Kuntoutus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysyttävää, sanottavaa, ihmeteltävää, kritisoitavaa..?! Jos on jotain mielen päällä, laitapa jakoon. Yritän vastata parhaani mukaan, mikäli tarpeen.