sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Hajatelmia

Pessimisti ei pety koskaan - optimisti näkee asioissa ne hyvätkin puolet. No joo.. Tuli vain mieleen,  että viime viikolla saadun tiedon tiimoilta odotan nyt syksyä yhä enemmän. KYS:iltä kerrottiin, että olen kesäkuun jonossa ja minua ennen on vain muutama henkilö..

Jännä juttu. Ei jännitä. Odotan, että pääsisi toipumaan. Pääsisi elämään.

Tuli muuten hurja energia vain siitä, että kohta ei pysty tekemään. Pesin ikkunoita silläkin uhalla, että olo on kuin jyrän alle jääny. Osin ehkä siksikin, että idiootti en ole syönyt Salazopyriniä - nilkat vähemmän turvoksissa ja virtaa enemmän. Kummankohan tässä valitsisi: turvonneet kintut ja hönö olo sekä hintsusti kivuttomampi vaiko virtasen ja hieman sirommat nilkat sekä jyräolon...

Sen minä päätin, jotta jahka operoinnit on ohi, hakkautan vihdoin käsivarteni kuntoon. Joko jatkoa tai uutta päälle... On ku kärpäsen p*ska koko räntti,  kun on tuota elopainoa tullu ja aikanansa tulehtu. Haluan muutenkin tuon kuntoon ennen ku biologiset taas kuvioissa. Sittenpä sitä ei otetakaan mitään. Joka tapauksessa nahkaan tulee lila perhonen - fibron symboli.

Nyt muksut maate. Pahoittelen ajatushäröjä - syytän ennakoivaa tekstinsyöttöä, jos pahasti pätkii :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysyttävää, sanottavaa, ihmeteltävää, kritisoitavaa..?! Jos on jotain mielen päällä, laitapa jakoon. Yritän vastata parhaani mukaan, mikäli tarpeen.