Vaivanen Vattulaiska Vaivautuu Virittämään Vienon Viestin - siis kuulumisia, olkaa hyvät :)

Hei. Aurinko paistaa risukasaankin - kirjaimellisesti. Olostaan nauttii kolotuksista huolimatta. Vaikka ei aina jaksaisi, tulee lasten vuoksi tehtyä asioita, joita ei ehkä yksin ollessa aina tekisi. Hyvänä esimerkkinä pilkillä käyminen (viimeksi yli 40 ahventa saaliiksi - ihanaa pannulla voissa paistettuna!) tai pihalla sählyn pelaaminen. Lapset siis pian 6v. ja syksyllä 8v. eli pikemminkin oma pelaaminen on lasten "juoksuttamista" :)

Lupasin joulukuussa palata asiaan vielä samana päivänä. Kuten kuvasta näkyy, ei ole Vattulaiskaa näkynyt. Työ, perhe ja perusarki on vienyt oman aikansa. Toisaalta en ole avannut tietokonettakaan niin, että olisin voinut naputella jotain järjellistä - puhelimella ei oikein innosta alkaa ennakoivan tekstinsyötön kera naputtelemaan (voisi olla hauskaa luettavaa - niin ikään hermoja raastavaa meikäläiselle, kun saisi olla jatkuvasti sanoja korjailemassa :D ).

No mutta.. Mitä minulle kuuluu? Olen siis saanut opiskeluni päätökseen ja työllistynyt viime elokuussa lasten ja nuorten pariin. Tällä hetkellä olen sijaisena ja viihtynyt työssäni - tyrkytetystä sairaslomasta huolimatta. Jotenkin en ole halunnut jäädä "lorvimaan" kotiin, kun pää kuitenkin toimii ihan niin kuin pitää. Toisaalta tiedän senkin, että jos olisin päivät kotona, olisi liikaa aikaa murehtia tätä ruhon tilaa. Ja pakko sanoa, että ei tuo työnkuva ole sellainen, mitä en kykenisi kunnialla hoitamaan. Ainakaan kukaan ei ole valittanut, ettenkö olisi saanut töitäni tehtyä. Ja töissä on mukavaa - vastapainoa lapsiperhearjelle.

Tuossa ennen pääsiäistä tuli juuri Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) neurokirurgian poliklinikan lausunto tilanteestani. Muutoin asioin Pohjois-Karjalan keskussairaalan reumapoliklinikalla ja siellä pääsääntöisesti Kai Immosen vastaanotolla.

Reumapolin päädiagnoosi on siis M13.9 Arthropathia NAS. Sivudiagnooseja on kolme: M79.0 Fibromyalgia, M35.7 Syndroma hypermobilitatis ja M50.1 Kaularangan välilevysairaus ja hermojuuren sairaus. Viime kesänä alkoi oikea ranne oireilla ja sekin on nyt kuvattu joulukuun alussa ja todettu, että siellä on TFCC-vaurio (onneksi ei ole rusto poikki) ja jännetupet ilmeisesti töhnässä (pahoittelen tätä kaunista termistöä, jolla puhun itse vaivoistani :D ). Toisin sanoen olen menossa käsikirurgin hoteisiin ja tuota rustoa yritetään korjata + puhdistaa ojentajapuolen jännetupet sekä jänteet. Välilevyasian tiimoilta olen asioinut KYS:illä ja sieltä on tulossa lähete C5-6 nikamavälin jäykistysleikkaukseen. Se tuo välilevy mokoma meni työntymään hermojuurikanavaan. Jalankin ne vihdoin kuvasivat. Plantaarifaskiitti ja kalkkeumaa. Aikamoiset kivut aiheuttavat.. Seuraava reuman käynti on 12.6. ja silloin selvinnee biologisten kohtalo. Tilannekatsaus siis.

Olen hiukan hämilläni. En tiedä oikeasti uskallanko mennä tuohon kaulan leikkaukseen. Haluaisin vielä jonkun toisen lääkärin arvion ja toisaalta myös uuden kuvauksen ihan vain varmistukseksi siitä, että onko tuo välilevy todella jäänyt palautumatta. Tuo leikkaus meinaan tuo mukanaan riskinsä.. Pystyn elämään nyt näinkin, vaikka kipu onkin kroonista ilman lääkkeitä. Kivuton en ole täysin ollut vuosiin. Mitäs jos tuon leikkauksen jälkeen äänihuulet ovatkin sökönä? Entä jos jääkin nielemisvaikeuksia? Entäs jos oikea käsi halvaantuu? Liikaa jos-kysymyksiä. Kammottavaa ajatuskin, että tuosta ne vain aukaisisi kaulan ja laittaisivat nikamiin jotain ylimääräistä - kuten lääkäri käynnillä ilmaisi, sinne tulisi implantti. Tökkäsi tuon keraamisen kappaleen käteen ja ilmoitti, että tällainen sinne sitten tulisi. Sillä sekunnilla tyhjeni pää ja en osannut kysyä tai sanoa mitään. Kuuntelin vain. Minä, joka yleensä en sanattomaksi jää.

Mutta niin.. Tässä eletään odottavalla kannalla. Työpätkä on päättymässä toukokuun lopulla. Haaveilen vakituisesta työstä tai hankeduunista. Leikkausten odottelu sotkee hiukan ajatuksia. Lupailivat kesäkuulle.. Mitäs jos meneekin syksyä kohden ja minä olisin töihin menossa? Tähänkin asti olen ilman puukkoa  pärjännyt.

Niin.. Tiedän, etten voi ikääni syödä nappulaa toisen perään. Nyt tekisikin mieli kokeilla miten pärjään ilman. Pienentää annostusta ja sitä rataa.. Toisaalta nyt on suht ihmismäinen olo ollut Lyrican aloittamisen jälkeen - vaikkakin pienenä sivuvaikutuksena on lävähtänyt 10kg marraskuusta entisen ylipainon lisäksi.

Näillä mennään. Päivittelen tätä sivustoa vähän parempiin kuosiin ajan kanssa - koetan siis tarkempaa tietoa antaa noista minun tulevista operaatioista ja menneistä tutkimuksista. Pitänee ensin yrittää saada tietokoneen ympäristön paperit kuosiinsa ja niputtaa tärkeät paperit paremmin. (Tämäkin teksti ehti lojua luonnoksena jonkun aikaa.. Tuli tuohon väliin muksun synttärit ja sanotaanko, että laiskuuskin vähän iski ;) )

Klara vappen - jos en sitä ennen ilmaannu maisemiin :)